19.1.2012


Lea. Hiljainen ja yksinäinen nainen. Hänellä on kiltti ja jokseenkin huomaamaton olemus, miellyttävä ääni ja maltillinen elämäntapa. Hän ei jää helposti kenenkään mieleen, niin tyyni ja harmiton hän on. Hän ei vaivaa ketään eikä kenelläkään tule mieleen vaatia häneltä mitään.

Hän on laulanut kuoroissa lapsesta lähtien. Laulaminen kuuluu yhtä oleellisella tavalla hänen arkeensa kuten aamutee, hampaitten pesu tai jokapäiväinen lääkeannos. Hän menee kamarikuoron harjoituksiin ja esityksiin rutiininomaisesti, mutta kyllästymättä, aina tuntien syvää kiintymystä laulamista kohtaan. Kuoro ei ole hänelle pelkkä harrastus. Vaikka se on paikka paeta arjen harmautta ja unohtaa jotain, se on niin paljon enemmänkin. Hän vaivaantuu, jos täytyy vastata kysymykseen, mikä laulamisen merkitys hänelle on. Hän osaa laulaa, mutta ei puhua siitä. Laulaminen on itseisarvo. Se on hänelle suuruus muuten niin kohtuullisessa elämässään.

Hän pukeutuu violettiin kuoroasuun hiljaisena ennen esitystä, keskittyy ja hetken perästä seisoo muiden laulajien joukossa kuunnellen nuottipapereiden odotusta tihentävää, kuivaa kahahtelua ja sitten keskittyy kuoronjohtajan merkkiin laulun aloittamiseksi.

Kuoronjohtaja antaa merkin. Äänien virta alkaa hiljalleen paisua. Vahva ja vapautunut, sävelissä tarkka ja vivahteikas lauluääni alkaa kulkea Leasta. Hän kuulee toisten laulajien äänet, kuulee itsensä ja tilan soinnin. Joku katsoo häntä yleisöstä, mutta pian katsojan silmät siirtyvät muihin laulajiin. Hän nauttii siitä, kuinka kantaatti etenee hallitusti ja hän on osana luomassa tuota äänten suuruutta, harmoniaa ja vyöryä. Ajantaju kaikkoaa, ja Lea kelluu sävelten vuolteessa. Hän lukee nuotteja, mutta on omaksunut ne harjoitellessaan niin syvällisesti, ettei hänen aivonsa varsinaisesti käsittele niitä graafisena informaationa vaan jonain intiimimpänä kielenä, joka johdattaa häntä eteenpäin sinne, minne hän ei arkiminässään uskalla. Uskalluksen raja on laulaessa niin vaivaton ylittää. Sen rajan tuolla puolen on kaikki ne asiat, joita hän ei edes muista kaivata hämärässä, turvallisessa kodissaan. Rajan toisella puolella on helpottavan lämmintä ja valoisaa, sellaisia värikkäitä näkymiä ja ihmeellisia ulottuvuuksia, joita ei missään muualla koe. Mahdollisuus lentää ja sukeltaa ilman apuvälineitä.

Leaa pidetään hyvänä ja kokeneena laulajana, kuoron soinnin kannalta kantavana voimanakin, mutta koskaan hän ei leveile laulutaidollaan, päinvastoin. Hän ei halua laulaa soolo-osia, vaikka joskus hänelle on sellaista koitettu ehdottaakin. Sellainen huomion keskipisteenä oleminen ei vain tuntuisi hänestä hyvältä. Silloin hän joutuisi luopumaan yksityisestä nautinnostaan muiden laulajien suojaavan joukon sisällä. Hänen salainen tilansa kaukana toisaalla ja se taika, johon hän pääsee laulaessaan muiden mukana, mutta silti yksin, joutuisi tarkastelun ja arvostelun kohteeksi. Ja jos häntä hetkellisesti houkuttaakin itsensä asettaminen tuohon ehkäpä ihailtuunkin soolon asemaan, hän muistaa välittömästi, kuinka mahdoton siinä tilanteessa olisi saavuttaa tuo tärkeäksi muodostunut annos maagista onnellisuutta.

- - - - -

Tällä kertaa kuvat ovatkin Katin, tekstin rustasi Tanja.

6 kommenttia:

  1. Lea on vähän pelottava. Näyttää harmittomalta, mutta sisällä piilee jotain. Tuli mieleen leffa One hour photo ja Robin Williams.

    Jännää, että tekstiä lukiessa huomasi ettei se ole Katia. Ja sitten lukikin että oli Tanjaa. Hyvä tarina, kyllä.

    Hannele

    VastaaPoista
  2. Minä jo ihmettelin että mistäs moinen maalailevuus on tupsahtanut, mutta Tanjaltahan se! Upeasti teillä kyllä käy yhteistyö, ihan miten päin vaan.

    Lea tahtoo olla turvassa, tunnistan siinä jotain itsestäni vaikka mulla ei ole lauluääntä tahi muutakaan erityistaitoa.
    Tykkään ajatuksesta että saa olla erityinen tarvitsematta erottua, toisaalta jotain peiteltyäkin tarinasta tunsin.

    VastaaPoista
  3. Ihanaa tekstiä jälleen. Molempien teidän tekstit on todella hyvä, samoin kuvat.

    VastaaPoista
  4. Vanhana kuorolaulajana tykkäsin tästä niin! Mutta toivon silti että Lea joskus uskaltautuu sinne soolomaailmaan, vaikka se iso askel onkin, siitä avautuu ihan uusi hurmos.

    VastaaPoista
  5. A pity you haven't updated your blog for a while.
    It was really interesting reading.

    VastaaPoista