21.11.2012

Hän osti kaupunkireissulla paiväkirjan paperikaupasta ja huomasi kotona että kirjaan oli jo kirjoitettu. Sivut oli kirjoitettu umpeen tylsällä lyijykynällä, hentoa, arastelevaa viivaa, ujoja välimerkkejä eikä ainuttakaan isoa kirjainta.

Hän ihmetteli miten ei ollut kaupassa huomannut noita koukeroisia sanoja. Kun hän oli päässyt harmistaan ylitse hän alkoi lukea kirjaa. Jo alkupuolella hän epäili ja puoliväliin päästyään hän oli täysin vakuuttunut: päiväkirja oli hänen omansa. Kirjassa oli koko hänen tähänastinen elämänsä. Siinä oli vain muutaman kuukauden ikäisen vauvan muistoja, siinä oli lastentarhan tapahtumia. Kouluvuosilta oli paljon merkintöjä. Hänen nuoruutensa rakkaudet oli kuvailtu kiusallisen tarkasti, joka hiivatun räkäinen suudelma tanssipaikan nurkassa oli luonnosteltu yksityiskohtaisesti ja monin adjektiivein.

Hän luki aamuun asti yläkerrassa. Kirja loppui, kostea päivä alkoi lasin takana. Hän käveli kaupunkiin päiväkirja muovikassissa. Kauppakeskuksen paperikaupassa hän vaihtoi elämänsä kuittia vastaan saman hintaiseen dekkariin.

Kuvat Tanja, teksti Kati.