29.11.2010



Ainahan tämä on vaikeeta ollu mutta tämä syksy on ollu ihan mahoton. Isäänsä on käyny jo käsiksi, vanhaan mieheen, miuta se huorittelee milloin ei uhkaile. Posti ei kanna enää laatikolle, tuonne kauemmas jättää naapurin lootaan. Ei uskalla pihaan asti kun täällä tämä mörkö ikkunastaan karjuu.

Ja ihan kauheaksi se menee kun ei myö saaha sitä ottamaan lääkkeitään. Huutaa tuolla yläkerrassa, paiskoo tavarat rikki eikä yöllä tule uni kun saa pelätä että mitä se keksii. Tupakkia kiskoo astmaattisen isänsä silmien alla ja heittää tikkaa huoneessaan niin että on ovi reikiä täynnä. Ollaan koitettu puhua että lääkäri panis semmoisen paperin että ottasivat hoitoon sen niin tulis rauha kaikille. Vaan ei kuulemma semmosta voi kun potilas on vastaanotolla ihan normaali. Myö kai tässä sitte hulluja ollaan.
*
Kun lokakuuta on jäljellä kaksi päivää astuu karvalakkimies ruudullinen kangaskassi kädessä terveyskeskuksen aulaan. Kysyy tutun lääkärin huoneen numeron, marssii ovelle ja ovesta sisään ilman lupaa ja koputtamatta. Kassinsuusta pilkottava kirveenvarsi ei jää huomiotta ja juttutuokio järjestyy heti. Tärkeään paperiin saadaan nimi alle eikä mene viikkoakaan kun rauha laskeutuu käsi kädessä ensilumen kanssa pienen mökin ylle.

13 kommenttia:

  1. Ensimmäisen kappaleen olisi voinut kirjoittaa minun mummu. Hiljaiseksi pistitte taas.

    Tai itse asiassa olisi niin paljon sanottavaa ettei osaa valita.

    VastaaPoista
  2. Pilvitarha: niinkö? En tiedä mistä nämä aika tummat asiat tulevat. Olen kyllä ihan valoisalla mielellä.

    hippityttö: älähän suotta, kaikki päättyi hyvin.

    VastaaPoista
  3. Violet, sinussakin asuu tuo jokin pohjoiseksi nimittämäni. Minun teksteihin tunki yhteen aikaan pelkkiä peräkammarin poikia, rajaseutujen unohdettuja uroita (asui niitä silti ihan urbaanistikin), kauheita tekivät, mutta kauheita olivat kokeneetkin. Hyvä, että tulevat pois ahtaista huoneistaan, vaikka sitten tekstinä. :)

    Tykkäsin taas. Tuosta alimmaisesta kuvasta isosti myös.

    VastaaPoista
  4. Aika käsittämätön asia tuo ihmisen mielenterveys. Paljon pelottavampi kuin kirves kassissa. Uskomattoman väkevä teksti taas.

    Kuvista: ekasta muistui mieleen, että ennen vanhaan oli bussipysäkeillä yms. paikoissa myös "älä sylje lattiaan" - kieltotaulut. Minusta ne tulisi palauttaa.
    Luumukuva hivelee silmiä. Mutta olivatkohan nämä niitä huononmakuisia luumuja... Ja kolmannen kuvan tunnelma on just sellainen, että tuossa tuvassa ja sen pihamaalla on voinut tapahtua ihan mitä vain.

    VastaaPoista
  5. Vuorovettä: jostakin ne tulevat vaikken yhtäkään ole tuntenut.
    Muttq tuo kirvesjuttu sen sijaan, se olen ihan oikeasti kokenut. Olin töissä lääkäriasemalla ja sinne tuli mies kirves kassissa. Varsi vilkkui kassinsuusta. Hän vaati päästä tapaamaan lääkäriä. Olisi uusinut jotain lääkkeitään joita toinen ei suostunut. Kertaakaan hän ei uhannut ketään sillä kirveellä mutta sen näkeminen aiheutti...sanotaanko nyt yhtä ja toista; mm. turvamiesten paikalle kutsumisen.

    VastaaPoista
  6. Niin no siis, kirves kassissakin on tosi pelottava!!

    VastaaPoista
  7. maijanmaja: Kuule samaa mieltä noista kylteistä!
    Samoin tuo talokuva. Mulla on varmaan jotenkin musta mielikuvitus mutta näen sen nimenomaan tuollaisena paikkana.

    Minusta siinä kirvesjutussa on mielenkiintoista se mitä tapahtui meidän (jotka näimme kirveen kassissa) päässämme.
    MYöhemmin analysoimme: olisihan se saattanut vain olla kassissa koska mies oli juuri sen ostanut ja oli poikkeemassa kotimatkalla lääkärissä....
    No, oli siinä muutakin mikä herätti pelon.

    En tiedä mitä ajattelette mutta kun uutisia lukeaa ja kuulee niin minusta tällainenkin tapahtumaketju on aivan mahdollinen.
    Että kun on tilanne josta ei keksitä ulospääsyä niin pannaan rattaita pyörimään niillä keinoilla joita siinä ahdingossa keksitään.

    VastaaPoista
  8. Ajattelinpa että huh, mutta loppu hyvin kaikki hyvin! Tärkeä kirjoitus. Ihan takuulla monelle perheelle tuttua, mutta häpeä ja keskinäinen riippuvuus saa vaikenemaan. Ympäristökin pitää kummajaisena, vaikka voisi sattua jos ei ihan itse kullekin, niin aika monelle.. Viinaan menevät, aspergerit, ne vaikeammat skitsofreenikot.. Ja sitten perhe ei saa apua pyytäessä eikä taida ihan taitoja puolustaa etujaan. Ja miten monen sukupolven ongelmia siinä kasaantuukaan. Kunpa tämänkin tekstisi lukisi joku, joka kokee olevansa umpikujassa.

    VastaaPoista
  9. Voi että minä sitten tykkään! Tämä on parasta! Kiitos!!!

    VastaaPoista
  10. Kiitos, nyt en enää harmittele kirjaston poistumista elämästämme kun sitten toisaalle suuntaamme. Tässähän on minulle uusi.

    Tämä tarina,loistavaa.

    VastaaPoista
  11. Tämä Dubletti on kyllä hienointa ja kivointa, mitä blogimaailmassa on vähään aikaan (ikinä?) tapahtunut.

    Kiitos teille, toivottavasti kuvia ja sanoja riittää pitkäksi aikaa.

    VastaaPoista
  12. Mei: ei -kovin-kauan-sitten näin Ranskan tv:ssä koskettavan ohjelman ihmisistä jotka yrittivät jotakuta läheistään syystä tai toisesta pakkohoitoon. Aika usein oman turvallisuutensa takia, tai sitten sen toisen turvallisuuden vuoksi.
    Oli karmeaa seurata miten pitkälle joissakin tapauksessa jouduttiin menemään ennen kuin mitään tapahtui.

    NIna: kiitos itsellesi, Nina! Tämä on otettu niin kivasti vastaan että on ilo jatkaa.

    pikkujutut: kiitos sulle. Tämä kirjasto tarjoaa kyllä vähän lyhytitä stooreja mutta jos ne edes hiukan korvaisivat.

    Olina: sanoitpa isosti! Kiitos.

    VastaaPoista