25.11.2010


Piti mennä iltaan mutta eilen soitettiin että pitää tehdä aamuvuoro myös. On sairaslomia. Aamulla aikaisin vien unisen likan hoitoon. Annan pusun nenälle, sanon unenlämpimälle pienelle että äiti tulee kohta ja se uskoo. Sen tukka on sähköinen kun vedän kaulurin pään yli, nenä vuotaa hiukan eikä pitäisi joutua lähtemään näin.

Toiselle puolelle kaupunkia. Taru on avannut jo, etsii kuittirullia ja pikkupusseja hedelmäpuolelle. Aamupäivällä ei käy paljon ketään, yksikin olisi pärjännyt. Tauolla lämmitän Saarioisten perinteisen maksalaatikon ja luen blogeja. Vituttaa yhden muijan päivittäiset raportit uusista vaatteista.

Taru lähtee kahdelta. Kolmelta alkaa lappaa väkeä, neljältä se kiihtyy ja viideltä on ruuhka ja minä olen yksin. Hoitaja soittaa että likalle on noussut kuume. Pomo tulee käymään ja päästää mut seitsemältä - poikkeuksellisesti.

Haen likan, on vielä pimeämpää kuin aamulla. Vien kuuman lapsen kotiin, se nukkuu koko ajan. Viisi päivää jouluun. Ei suunnitelmia. Kai me täällä kotona ollaan kaksin. Tapanina lapsi menee kai isälleen kun mulla on töitä.

24 kommenttia:

  1. Tässä on Aki Kaurismäkeä! Mä sain taas lisää kuvia päähäni, kiitos.

    VastaaPoista
  2. Aika karuu. Elämää. itsellä on syytä olla kiitollinen!

    VastaaPoista
  3. Tanja: Millaisia kuvia? Kerro!

    Vilijonkka: Monen elämää, kyllä. Toivon ettei minusta tule koskaan ihmistä joka uskoo että kaikki on hyvin niin kauan kuin itselläni on.

    VastaaPoista
  4. Raastavaa.. Kirjoitat mahtavasti ja kuvat ovat niin kauniita. Kiitos tästä blogista, jonka löysin eilen toisen blogin (Pilvitarhan paja) kautta!

    VastaaPoista
  5. Pari vuotta takaperin täällä pyöri Oululaisen (?) jälkiuuniruisleivän mainos, jossa köyhä isä ja poika jossain Lapin perukoilla pureskelee kovaa leipää. Slogan oli, että "kovaa kuin elämä". Hyvä mainos se oli, mutta muistan, kun meidän silloinen eskarilainen katsoi sitä totisena, oli hetken hiljaa ja lausahti lapsenuskonjavarmuuden ihanalla äänellä, että eihän elämä ole kovaa!
    Koskettava kirjoitus, hyvä muistutus jokaiseen päivään kaikille hyväosaisille.

    VastaaPoista
  6. Laura: kiitos. Tervetuloa seuraamaan jatkossakin!

    maijanmaja: mulle tuli kirjoittaessani mieleen että toivon mukaan kukaan ei ota tätä minâän pilkkana tai "köyhemmille naureskeluna" tms.
    Sanon vielä varmuuden vuoksi että missään nimessä se ei sellaista ole. Raja on ohut, tiedän sen.
    Ja maksalootan syöminen voi vaikuttaa karikatyyrimÄiseltä mutta muistelen itse nimenomaan sitä lämmitelleeni erinäisissäkin takahuoneissa, siitä se kai tuli. JA se on herkullista! KUnhan se on Saarioisten:-)

    VastaaPoista
  7. No tämä ei ollut kevyt eikä helppo, mutta muistutti taas vähän siitä että kaikilla ei ole kevyttä eikä helppoa.

    VastaaPoista
  8. Olipa kivaa lukea monta tekstiä taaksepäin ja katsella kuvia. Erityisen paljon pidin tuosta leijailutekstistä, tosi kiehtova teksti. Pidin paljon sen rytmistä, ensilumesta, loistava lentosää -ajatuksesta. Ajattelin siinä kuolemaa, kuolemaa kauniina asiana, sitä että ehkä kuitenkin joskus kuolema tapahtuu juuri oikealla kauniilla hetkellä, kun on sen aika, että sen ymmärtää myöhemmin sitten, ei sinä päivänä tietenkään, eikä pitkään aikaan, suru on niin suuri läheisillä, mutta myöhemmin, että silloin on voinut olla loistava lentosää, juuri oikea.

    Tietysti leijailu on muutakin.
    Tanja mainitsi, että kun on kova kipu, hän voi vähän kuin leijailla. Minä olen huomannut saman migreenin kanssa, voin jotenkin heittäytyä kivun armoille, sen päälle, en yritä paeta sitä käpertymällä. Joskus se onnistuu, huomaa että yhäkkiä onkin jotenkin kivun yläpuolella olo, aivan kuin leijailisi. Olen ihmetellyt sitä tunnetta.

    VastaaPoista
  9. Me syödään maksalaatikkoa joka kesä joka viikko. Hyvää, halpaa eikä ollenkaa karikatyyrimäistä. Ei tullut mieleenkään, vaikken tuon ihmisen asemassa olekaan!

    VastaaPoista
  10. Minä taas syön maksalaatikkoa äärimmäisen harvoin, vaikka köyhä olenkin. Mutta jos syön, se on Saarioisten.

    VastaaPoista
  11. No tuohan taitaa olla suoraan yksinhuoltaja-kaupantädin arjesta. Uhhuh, ja kyllä tuntui tutulta vaikken yksinhuoltaja olekaan.. eikä ole ees hoitoon raahattavia tenavia enää. Mutta just noin ankeeta tää kaupantädin homma on ajoittain.

    VastaaPoista
  12. Opehuoneessakin lämpiää maksalaatikko yllättävällä tiheydellä. Tästä tavoitti monta tuttua tunnetta, vaikka omaa inhimilliset työajat ja osallistuvan miehen. Liian monelle kuvaamanne on se todellisuus, josta ei ole vaihtoehtoja.

    Toimiva ja kaikinpuolin kannatettava konsepti tämä teidän dupletti!

    VastaaPoista
  13. 'Vituttaa yhden muijan päivittäiset raportit uusista vaatteista.' Ehhehheee, kieriskelen naurussa, älä muuta sano!!!

    VastaaPoista
  14. Luin tekstin. Jäin ihmettelemään, miksei muka joulusuunnitelmia. Ristiriidassa sen tekstin alun pusun kanssa. Sen jälkeen luin kommentit ja ihmettelin, miksi kaikkien mielestä tuo oli surkeaa elämää. Stereotyyppi köyhän elämästä?!? Raja on ohut ja mulle tuli vasta jälkikommenteista paha mieli. Itse tekstissä hienoja juttuja, kuten kommentit blogista.

    VastaaPoista
  15. Heli: toivottavasti vain ajoittain!
    En ole kaupantäti ollut(eiku olen, tavaratalossa kyllä) mutta monissa muissa töissä tietysti samaa...nykyään varmaan vaan paljon enemmÄn kuin silloin kun minä niitä maksalaatikoitani lämmittelin.

    Merruli: niin, uskon että suurimmalle osalle meistä ainakin joku puoli tÄssä on tuttua.
    Kiva kun tykkäät Dubletista.

    Merja: niin, olen joskus ajatellut miten saattaa tuntua ihmisistÄ pahalta toisten kaikki kivat jutut...ellei itsellä ole mahdollisuutta sellaisiin koskaan tai äârimmäisen harvoin.
    Tietenkään se ei voi tarkoittaa sitÄ etteikö blogeissakaan "saisi esitellä" mitä niissä/näissä nyt kulloinkin esitellään.

    Anonyymi: jokainen toki lukee ja ymmärtää tekstit, tämänkin, kuten haluaa. Se riski on otettava mutta toisaalta siihen on myös lukijalla oikeus. Kuten on kirjoittajallakin oikeus tekstiinsä.
    Haluan silti selittää omia ajatuksiani. Ota se kuten halut.

    Minusta on surullista vaikkapa se että ihmisillä teetetään surutta ylitöitä ja vaaditaan vaikka mitä, ja on niin monia jotka eivät uskalla kieltÄytyÄ, eivÄt silloinkaan kun toiminta on lähinnä laitonta. Eivät uskalla, työpaikan menetyksen tai muiden seuraamusten vuoksi. Monella ei yksinkertaisesti ole varaa menettää hommaansa.

    Kirjoitin ettei ole joulusuunnitelmia siksi, että tämän kertomuksen äiti ei sellaisia ollut ehtinyt eikä jaksanut tehdä. Tiesi joutuvansa töihin Tapanina, ehkä muun joulun vaan sitten haluaa olla tyttönsä kanssa kotosalla. Ajattelin että erokin on vielä suhteellisen tuore asia.

    Köyhyys ei kirjoittaessani ollut ollenkaan se ensimmäinen asia mitÄ ajattelin, vaikka voihan olla että kertomuksen äiti on köyhä. Hän on kaupassa kassana mutta eihÄn se ole automaattisesti = köyhä.

    Ajattelin mm. sitä miten täytyy olla vaikea jÄttää lapsi koko pitkäksi päivää toisen hoiviin, sairaanakin, ja miten edellytetään venymistä joka suuntaan.

    Noh, en tiedä maksoiko vaivan selvittää. HAlusin kuitenkin. HAluan vielä lisätä ettâ kirjoitin tästä (mielikuvitus-)henkilöstä silmissäni hellyyttä, ei ivaa.

    VastaaPoista
  16. Pilvitarha: en väitä tuntevani kokemuksesta tämän kertomuksen naisen elämää mutta kun on silmät ja korvat auki ja kiinnostunut niin esim. meidân lÄhikaupassa asioidessaan kuulee kaikenlaista minkä ei toivoisi olevan totta.

    himalainen:Mukavaa että olet löytänyt tänne. Samoin mulla on migreenin suhteen samanlaisia kivun "päälle" menemisen kokemuksia. Ja jo ihan nuorena mulla oli aivan karseat kuukautiskivut. Olin koulusta pois, en voinut liikkua suorana, tuntui että taju jÄtti sen kivun takia.
    Muistan maanneeni sängyssä ja laskin sitä kipua. Ajattelin numeroita pienemmästä isompaan ja siten aloin laskea toiseen suuntaan, kuin pienentääkseni kipua ja minsta tuntui että kovasti asiaan kun keskittyi niin se auttoi.

    VastaaPoista
  17. Violet- juu, en kokenut kirjoituksesi kertovan suoraan köyhyydestä ja koin kirjoituksesi äidin ja tyttären välit lämpimiksi. Se mitä lähinnä ihmettelin, oli muiden kommentit tekstiisi. Tulkinnan vapaus on kaikilla, mutta yllätyin, kuinka paljon lukijat kokivat tekstin naisen elämän kurjaksi. Se mikä minut pisti surulliseksi, oli se, että ns. hyväosaiset ovat niin yläpuolella tavallisen duunarin elämästä, että siihen tulee heti automaattisesti se ylhäältä alaspäin katsova surkuttelu. "Nyt osaan arvostaa sitä kuinka hyvin minulla on asiat".

    Toki niinkin, että monilla on asiat hyvinkin ikävässä jamassa ja yksinhuoltajat ovat taloudellisesti keskimäärin huonommassa asemassa kuin muut lapsiperheet. Mutta ihan oikeasti. Vuorotyöt, mahdolliset ylityöt, nuhaisen lapsen päiväkotiin kuljettaminen tai yhteis- tai yksinhuoltajuus ja ero ei tee ihmistä surkuteltavaksi. Tuo sai mun karvat nousemaan pystyyn, "puolustamaan".

    VastaaPoista
  18. Anonyymi: ihminen on kumma vehje; huomaamme usein olevamme onnellisia, onnekkaita jne. vain verrattuna niihin jotka eivät ole!
    Olen samaa mieltä että nuo asiat (toinen kpl kommentissasi) eivät "tee ihmistä surkuteltavaksi". Ymmärrän että tietynlainen karvojennostatus tuleekin ja puolustuskanta.
    Pyydän anteeksi jos omat sanani ovat tuntuneet surkuttelulta. Sitä en toivo, siihen en pyri mutta jollakin tapaa haluaisin/halusin osoittaa myötätuntoni niitä kohtaan joilla ei "mene niin hyvin", syystä tai toisesta johtuen (eikä tämä tarkoita että itselläni menisi VAIN hyvin, eikä sitä että "hyvin meneminen" olisi kiinni vain näistä asioista joita on tullut esille tässä yhteydessä.)

    Mutta miksi asiallinen kommentti anonyyminä?

    VastaaPoista
  19. Hei, vielä lisäys: Kiitos Violet tarinastasi -pidän yleensäkin tavastasi katsoa maailmaa (siis sen pohjalta, minkä vaikutelman kirjoituksistasi saan). Kyllä minäkin koin, että osoitat myötätuntoa tarinan naista kohtaan.. et ollut säälivä tai surkutteleva. Ja kyllä, on hyvä välillä huomata, miten hyvin omat asiat on. Kommenteissa vain oli jotain minua henkilökohtaisesti häiritsevää. Iski liian lähelle kenties. Ja siksi ryhdyin ajattelemaan tarinan naista enemmän ja rakentamaan mielessäni hänelle enemmän lihaa luiden ympärille, jotta häntä ei nähtäisi surkuteltavana.

    PS: minulla ei ole blogia, eikä käsittääkseni mitään noista muista kommenttien vaihtoehdoista, joten valitsin vaihtoehdon Nimetön ihan siitä syystä. Yst. terv. Hannele

    VastaaPoista
  20. Itselläni ei ainakaan ollut tarkoitus surkutella tai kauhistella yläpuolelta tms. Myötätuntoa tunsin tarinan äitiä kohtaan..

    VastaaPoista
  21. taalta kaukaa katsottuna karmaisee. oli syyni miksi lahdin ja yksi oli se, etta olin toissa hakiksen hallissa(kin). maksalaatikkoa en ole voinut syoda koskaan. se oksettaa. ainoita ruokia mita en saa alas. hienoa violet. tykkaan. hieno tanja, kuvat vievat suomeen.
    pia sporesta

    VastaaPoista
  22. Tämä oli ihan hirveän koskettava tarina. Tässä kun kirjoitan tätä kommenttia tulee kyyneleet silmiin. Mietin usein miten yksinhuoltajat jaksaa, nyt aloin myös miettiä miten lapset. Kunpa oamt voimat riittäis olla edes vähän avuksi jollekulle.

    VastaaPoista
  23. Pia: olipa sattuma että olet ollut tuossa töissä.
    Kiva kuulla ettÄ pidät yhteistyostämme!

    Mirva: voi ei ollut tarkoitus itkettää...vaikka olen kyllä hyvilläni ettÄ koskettaa.
    Mietin usein niitä tapoja miten voi olla avuksi. Kyllä niitä on. Ihan pienetkin asiat voivat olla suureksi iloksi, avuksi, hyödyksi.

    Pâivittäin bussiin tulee pieni aasialainen nainen joka tuo yhdestä pÄivÄhoitopaikasta kolmea lasta. Nainen on aina aivan valtavan uupuneen näköinen, ei puhu niille hoitolapsille mitään, kaikki ovat apeita, lannistuneen oloisia.
    Yhtenä pÄivänä näin sen naisen ruokakaupassa tässä lähellä lapsen kanssa joka oli ilmiselvästi hänen omansa. Ihan pikkuinen vauva.
    Mietin sitä asioiden mielettömyyttä että hänen on jätettävä se oma pienensä jonnekin ja mentävä pitämään huolta toisten lapsista.

    VastaaPoista