15.12.2010


Epäröin valtavasti mutta M puhui minut ympäri. Hän on niitä jotka luottavat siihen että bussit saa juoksemalla kiinni, että onni on myötä, että oikeus voittaa ja kaikki menee parhain päin. Että kaikki on mahdollista ja kaikkeen pystyy. Eikä hänelle henno sanoa "ei".

M neuvoi ottamaan mukaan vain makuupussin, taskulampun ja vaatteet päälleni. Kaiken muun saisin perillä.
Hän tuli hakemaan ja menimme talolle yhdessä. Ikkunoiden eteen oli vedetty raskaat verhot ja siellä missä verhoja ei ollut ruudut oli teipattu umpeen ruskealla paperilla.

Viikonloppu tuntui kestävän vain muutaman tunnin. En tiedä nukuinko välillä, ehkä nukuinkin, en olisi sitäkään vähää malttanut. Kaikki ne tuntemattomat jotka tulivat mukanaan Taito tai Tieto - joillakin ne kaksi! - ja jotka ottivat piiriinsä, näyttivät, antoivat kokeilla, selittivät.  Kirjoitin liuskottain Asioista, kuuntelin sieluni täyteen ja ymmärsin. Kynttilän valossa sain avattua suuni ja itkettyä itseni tyhjäksi. Tyhjän täytteeksi sain hyvää tilkettä.

Sunnuntai-iltana revimme yhdessä paperit ikkunoista. Joku itki toisen olkaa vasten hiukan. Halasimme kaikki toisiamme kuin ikivanhat ystävät, kävelimme hitaasti pois talolta, kuka mihinkin suuntaan. Kaikilla maanantai liian lähellä, liian vaativana mutta rinnassa uusi kipinä.

9 kommenttia:

  1. OI, olisi ihanaa kokea tuollainen yhteenkuuluvuus!
    Antaa ja saada toisilta ajatuksia ja ideoita...
    Jännittävä tuo kokemus talossa:)

    VastaaPoista
  2. Tuollainen viikonloppu kuulostaa houkuttelevalta, olisi vapauttavaa jo se ettei tarvitsisi pakata kaiken varalta kaikkea mahdollista tahi suunnitella mitä syö ja mihin aikaan!

    VastaaPoista
  3. Nyt tuli itku! Ihana teksti. Minä haluan ja toivon tuollaista viikonloppua.
    Halauksia teille ihanille.

    VastaaPoista
  4. Tuliko teille jollekin ajatus siitä että mitä tuolla sitten oikeastaan tehtiin? Mitä olisi voinut lukea viikonloppua koskevassa ilmoituksessa?
    Se jäi itselleni hiukan auki;-)

    VastaaPoista
  5. Tämä teksti! Ensimmäisestä sanasta viimeiseen, luin ja hengästyin.

    Mutta kolmesta ensimmäisestä kommentoijasta poiketen, minä en olisi halunnut olla tuolla. Kammoan ihan liikaa hurmosta ja avautumista ja pientä piiriä. Minulle tässä hommassa pilee siis myös tummia sävyjä, joita kuvat tukevat.

    VastaaPoista
  6. Nyt kuin luin Olinan viestin jälkeen tekstin uudelta kantilta niin se tosiaan tuntui vähän hermostuttavaltakin. Että olisi kyseessä joku verkosto, sielunhoidon tupperwarekutsut. Hyi sentään.

    Itse kyllä ajattelin että kyseessä olisi jonkinlainen ei-ohjattu, mitään tyrkyttämätön omien solmujen avaamiseen pyrkivä juttu. Puhu sinä, minä kuuntelen. Ja sitten toisin päin.

    (Tosin tuo piiriin ottaminen, selittäminen ja kokeileminen vähän ehkä riitelee sen kanssa)
    Kovin on salaperäistä :)

    VastaaPoista
  7. Mua karmi tää juttu alusta alkaen. Tuli sellainen viikonlopun aivopesutapahtuma mieleen, jonne herkkiä, hyväuskoisia ja vaikutuksille alttiita houkutellaan ja jäävät heti nalkkiin. Johtuu ehkä erakkomaisuudestani, kammoan noin sosiaalisia piirejä vaikka olisivat terveelläkin pohjalla. Tai no, opiskeluaikana kuuluin yhteen porukkaan, joka kokoontui n. kerran kuukaudessa tavoitteena henkinen kasvu, itsensä ja oman opettajuutensa löytäminen... Kuulostaa kliseiseltä ja sitä se paikoitellen olikin, mutta oli se silloin tärkeä ja koin vahvaa yhteenkuuluvuutta sen porukan kanssa. Kyllä sielläkin itkettiin ja halattiin... Huh huh..

    VastaaPoista
  8. Mulla tuli vähän samat fiilikset, kuin maijanmajalla. Toisaalta ihanaa, jos ihminen saa jonkun uuden kipinän, mutta pelottavasti tuollaiset "henkisen kasvun" "aivopesut" voi myös vedota ihmisen auktoriteettikaipuuseen ja läheisten kaipuuseen lupauksella muuttaa elämän kertaheitolla. Tarinan henkilön arki voi olla nyt ontompi kuin ennen. Mutta kaunista toisaalta saada turvallisesti itkeä itsensä tyhjäksi muiden ihmisten kanssa, ilman, että joku ohittaa..

    VastaaPoista
  9. Olina: Enkä minä olisi.

    Pilvitarha; "sielunhoidon tupperware-kutsut". Jännä ilmaisu.
    Se mistä lopulta oli kysymys voi muuttua sen mukaan millä silmällä tämän lukee. Niin ja kuka lukee. Viikonloppu on saattanut olla tälle minä-henkilölle oikein antoisa. Kovin innostuneelta vaikuttaa ainakin. Mutta tuo M. Minä hiukan karsastan sitä tyyppiä.

    maijanmaja; uskotko että se sun oma kokemuksesi väritti sitä millaisena luin tämän tarinan?

    Mei: Niin, me tiedämme vain minä-kertojan mielipiteen tuosta viikonlopusta. Sanat ovat niin mukavia leikkikaluja: samakin sana tarkoittaa ihmisille eri asioita. Pidän ihan valtavasti siitä että tarinan tapahtumat ovat eri lukijoille ehkä erilaiset.

    VastaaPoista