3.12.2010


Totta: olen kyllä päässyt kiireestä, olen saanut olla rauhassa, olen saanut levätä. Aikani ja tekemiseni ovat minun. Sitähän minä halusin.

Mutta: olen yksin, olen aivan tavattoman yksin. Ei soi puhelinkaan enää. Rahaa tilillä 28 euroa, puodin puolella hyllyt täynnä maalaisromantiikkaa eikä ovi käy.
Ei tänne kukaan tule, ei ole matkan varrella.

Tunnen että minut on petetty. Kaksinkertaisesti, kertakaikkisesti. Taidan panna tönön myyntiin. Vielä menee kylmät mummonmökit kaupaksi.

9 kommenttia:

  1. Mä tiesin jo aamulla. Mä tiesin, kun katsoin kuvia. Ja tekstikin vielä. Yksi puhelu ja sain tietää, että minua ei tarvita enää. Työsuhde päättyy. Pääsen hyvin tekstin fiilikseen.

    VastaaPoista
  2. Olen pahoillani, Eve. Tälle tarinan naiselle se oli sentään oma valinta, vaikkakin väärä.

    VastaaPoista
  3. Oh, tuo ensimmäinen kuva on kaunis!

    Minusta nykyään annetaan vähän liian ruusuinen kuva yrittäjyydestä, se ei ole kevyttä eikä varsinkaan ruusuista... Itse en taida ikinä uskaltaa, on tässä rahanpuutetta nähty jo ihan tarpeeksi.

    Silti kyllä ihailen niiden rohkeutta jotka uskaltaa, ja haaveissani mulla on vaikka kuinka hienot jutut meneillään :)

    VastaaPoista
  4. Yrittäjyys on todellakin valinta, johon on omistauduttava sekä täysillä että taidolla. Monet unohtavat kykyjen merkityksen menestyksessä, pelkät tuotteet eivät riitä. Ja se sijainti, oih kuinka tärkeää. Minun kirjansitomoni ei ikinä olisi menestynyt, jollei olisi ollut juuri siinä, romanttisen vanhankaupungin sydämessä, ihmisvirtojen kulkuväylällä. Yksikin kortteli sivuun ja olisin ollut puolessa vuodessa työkkärin luukulla, kaikista yrityksistäni huolimatta. Vaikka liiketilani löytyminen oli sattuman kauppaa, hyvin merkityksellistä!

    VastaaPoista
  5. Pilvitarha; niinpä annetaan, kuten myös maallemuutosta jota tässä ajattelin pääteemana. Sitä miten halutaan omaa rauhaa, "pois oravanpyörästä" ja sellaista. Kukin tekee omat päätöksensä eikä siitä sen enempää mutta en usko että aivan joka tapauksessa lopputulos on onnellisempi kuin lähtökohta. (Vaikkei siitä tietysti usein kuule.)

    Yrittäjyys, niin. Paljonhan riippuu siitä mikä on lähtökohta (jääkö esim. pois entisestä työstään vai kehittääkö itselleen työpaikan mitä ei ennen ollut) ja panosten määrästä.

    Vilijonkka; uskon tuon kaiken täysin. Niinhän sitä sanotaan että sijainti, sijainti, sijainti.
    Ja se voi olla kadunkulmasta kiinni se ero!

    VastaaPoista
  6. Voi maallemuuton ihanuutta tosiaankin! Meillä maalla juuri viime tiistaina 5 lääkäriä irtisanoutui kuntayhtymän palveluksesta kun johdon kanssa on ollut vuosia ongelmia. Matka päivystykseen on iltaisin pitkä ja aikoja on jo ennestän ollut vaikea saada.

    Julkista liikennettä on juuri sen verran että koululaisille järjestyy kyyti, ei kuitenkaan joka tunti edes iltapäivisin.

    Ja sitten ne työpaikat, kivenkolosta niitä saa kaivaa, ehkä siksi täällä päin on aika pieni kynnys yrittää itse. Tai sitten rohkeampaa väkeä :)

    Niitä pieniä idyllisiä kyläkouluja ei ole, tai jos on, niin ei enää parin vuoden päästä. Isot koulukeskukset ovat tätä päivää.

    No, onneksi olen täältä päin kotoisin ja jostain syystä viihdyn... Vaikka kyllä Etelä-Suomellakin oli puolensa!

    VastaaPoista
  7. Kommentti nimettömänä, anteeksi. Aika läheltä liippasi tämä teksti... Paitsi että viihdyn täällä maalla ja en ole yksin. Mutta muuten. Ahdistaa.

    VastaaPoista
  8. I love the shadows in the first photo.

    VastaaPoista
  9. Kiitos arvon naiset kauniista blogistanne! Kuvat ovat huippuja ja teksti välillä todella sykähdyttävää, laittaa pohtimaan, ja siitähän minä kovasti pidän.

    VastaaPoista