Hiukan uuden vuoden jälkeen Heini alkoi taiteilijaksi. Hän teetti kasan turkooseja käyntikortteja joissa luki nimi modernilla fontilla ja alla "taitelija". Hän kävi huolella läpi vaatekaappinsa sisällön, pani vaatekeräykseen kaikki rytkyt jotka eivät näyttäneet taiteilijan vaatteilta, etsi kirpputoreilta ja Intian-basaareista tilalle toiset. Heini uudisti kotinsa, alkoi käydä ruokaostoksilla uusissa paikoissa ja raivasi koko elämänsä taitelijaelämäksi. Iltaisin hän harjoitteli punaviininjuontia koska arveli sen kuuluvan läheisesti asiaan.
Ja koska maailma on tällainen ja ihmiset nyt ovat mitä ovat tapahtui pian kaikenlaista. Heini alkoi saada kutsuja näyttelyihin ja sisäpiirin tilaisuuksiin, häneltä alettiin pyytää haastatteluita ja mielipidettä asiaan kuin asiaan. Hän ohitti jonot, koristi lehtien kannet, täytti television. Se vaikuttaa kummalliselta jos ottaa huomioon ettei kukaan milloinkaan ollut nähnyt ainuttakaan hänen käsistään lähtenyttä taideteosta. Ei minkään alan, näin sivumennen sanoen.
Kesti yllättävän pitkään ennen kuin kansa näki alastoman keisarin. Sen jälkeen tuli uusi Heini, sitten joku uusi taas. Aina on uusia tulossa ja aina on juuri sopiva tila tulla.
Ah ihana. Näitä taitelijoita tosiaan näyttää olevan liikkeellä. Ja kaikki sen taiteellisen elämän yksityiskohdat on niin tarkkaan harkittu, ja tavarat perattu, että niistä on oikea boheemisuus kaukana..
VastaaPoistaNäkyykö siellä teidän perukoilla tuollaisia Heinejä?
Loistava havainto. Hih, vaatteet Intian basaareista luo minulle aika vahvan mielikuvan tyypistä.
VastaaPoistaHieno kirjoitus jälleen, kiitos! Tuli mieleen iltapäivälehtien "uutiset". Ja kuvat, oi tuota Helsingin kaunista jugend-fasadia. Aivan pienen ripauksen verran taisi tulla ikävä entistä Helsingin kotiani, jolla on jo uusi omistaja. Jos vaikka eläkkeellä sitten pääsisi asumaan ihan pikkuriikkiseen etelähelsinkiläisen jugend-talon asuntoon.. Minä oikeasti odotan aina uutta Dublettia, monta kertaa päivässä saatan käydä vilkaisemassa, josko toimitukselta olisi tullut uutta tuotantoa. :)
VastaaPoistaPariisin Margarita
Ahaa, olenkin lähestynyt asioita ihan väärin! Sen sijaan että opettelisin jonkun taidon (kun ei esim. kitaransoitto luonnostaan suju), minun on vain annettava se vaikutelma että osaan. Ja siis sehän on selvä että jos osaisin, olisin varmasti ihan vitsin hyvä. ;)
VastaaPoistaTäytyisi tehdä myös tutkimusta mitä ne kitarasankarit nykyään pukevat yllensä kun omat suosikit ovat vissiin vähän pois muodista mitä vaatetukseen tulee...
Mutta taiteilijaksi en voi alkaa kun ei punaviini maistu. Harmi.
(Ja sitten: kunpa olisikin edes mukataiteilijoita lööpeissä ja kansissa, kun täällä on usein ihan aitoja lööppiksiä joiden ei tarvitse edes teeskennellä osaavansa -mitään-)
Tää oli hyvä sanoi kolmas tytärkin nauraen selkäni takaa.Eli kiitos taas!
VastaaPoistaMerja; on niitä. Ja täälläkin varmasti. Tietysti, piti sanoa. Mediassa nyt ainakin!
VastaaPoistaMerruli; Luohan se. Mutta ei tietysti niin että jokainen joka ostaa intianbasaareista tavoittelisi taiteilijalookia.
Margarita; kiitos itsellesi. Minusta tuo talokuva on upea. Sen värit. Mulle tulee siitä joku toinen kaupunki mieleen myös.
Olen iloinen jos kaipaat päivityksiämme! Nyt on ollut hiukan hiljaisempaa mutta eiköhän taas...
Pilvitarha; Lööppis. Uusi sana minulle. Aika kuvaava.
Maria; ai hänellekin kelpas;-) Mukava kuulla.
Niin tämä anonyymi olin siis minä...
VastaaPoistaPienessä maassa tuo ainakin onnnistuu ja kai isoissakin ympyröissä, jos on suhteita. Ja vaikka itseäkin välillä ärsyttää nuo "Heinit", jotka pystyvät tuohon, ovat riittävän röyhkeitä, on se lopulta ihan turhaa. Kyllä kissan vaan täytyy itse nostaa häntänsä pystyyn. Ehkä olen jopa kateellinen Heinille loppujen lopuksi...
VastaaPoista