4.1.2011


Nämä ovat merkillisiä päiviä. Pysähtyneitä, kuulaita ja jollakin tapaa äärimmäisen yksinkertaisia. Minä näen selvemmin kuin koskaan, haistan ja kuulen kuin en milloinkaan ennen. Olen valppaampi kuin olen uskonut olevan mahdollista olla.

Merkillisiä päiviä, sellaisia nämä ovat. Takkini selkäpuolella näkyy vielä jäljet kun ylitseni käveltiin kaupunkireissulla. Siitä on nyt kaksi viikkoa. Se oli varmastikin vahinko. Ääriviivani ovat ilmeisesti käymässä epätarkoiksi.

Kun kuljen raitilla koirat lakkaavat haukkumasta. Postitoimistossa pääsen suoraan tiskille vaikka olisi kuinka kansaa. Minä en lakkaa ihmettelemästä mitä ne oikein pelkäävät. Ihmeellistä kaikki tämä. Sama valo ulkona ja sisällä, kaikki sulautuu kaikkeen.

11 kommenttia:

  1. Jostain syystä minulle tulee tästä mieleen se malli, joka kuoli juuri anoreksiaan. L/haihtui pois, kadotti ääriviivansa.

    VastaaPoista
  2. Mun taas tulee mieleen oma isäni-on kuin kuulas läpinäkyvä mies .Hoitajat(jotkut) pelkäävät isoa ääntä:D
    mutta eihän varjo satuta.

    VastaaPoista
  3. Tykkään! Mahdollistaa monenlaisia tulkintoja, minä näen tässä kuoleman, mutta se on minulle hyvin tyypillistä aina. :D

    VastaaPoista
  4. Merruli: aika hyvä mielleyhtymä. YmmÄrrän;

    Maria: läpinäkyvän miehen kova ääni...Ristiriitahan siinä on mutta ajatuksenakin jo kiehtova yhdistelmä.

    Vuorovettä: kiitos. Samoin minulle, siis tyypillistä tuo.

    VastaaPoista
  5. En tulkitse, teksti on niin hieno ilmankin, kuvat samoin.

    VastaaPoista
  6. Tuli mieleen herääminen, kevättalvi, siirtyminen...

    Ehtikin tulla jo teidän tarinoitanne ikävä :)

    VastaaPoista
  7. Mukavaa lukea kommenttejanne taas. Kiitos! Hauskaa, että toinen näkee kuoleman, toinen heräämisen. Itse keikahdan kuolematunnelman puolelle kans.

    VastaaPoista
  8. "Takkini selkäpuolella näkyy vielä jäljet kun ylitseni käveltiin kaupunkireissulla. Siitä on nyt kaksi viikkoa. Se oli varmastikin vahinko."

    Äärimmäisen hieno! Outi

    VastaaPoista
  9. Pirkko; voi kiitos.

    Pilvitarha; yksi parhaista kiitoksista on että joku sanoo ikävöineensä. Minäkin odotin jo kirjoittamista.

    Tanja; mustakin on mukavaa että voi nähdä eri tavoin.

    Outi; kiitos Outi.

    VastaaPoista
  10. Lisään että minunkin mielikuvani liittyvät kyllä kuolemaan, että joku on sen matkan alussa tai ehkä jo siirtynyt mutta ei itse vielä aivan ymmärrä...

    VastaaPoista
  11. Mietin juuri ihmisen rajoja ja ääriä, tänne tulin vielä lepuuttamaan mieltäni iltasadulle ja kylläpä oli hieno homma - kiitos tyttäret!

    VastaaPoista