9.1.2011


Oltiin siinä vaiheesta tammikuuta jolloin valon pitäisi tilastojen mukaan alkaa aavistuksenomaisesti lisääntyä, mutta jolloin päivät kuitenkin vaikuttavat mauttomalta, venyvältä ja takertuvalta purukumilta. Rouva M tunsi kiertäneensä syyskuusta alkaen Monopoli-lautaa, kulkeneensa lähtöruudun kautta kodin ja työn väliä, saaneensa toki muutaman sattuman mutta myös istuneensa vankilassa. Paljon pimeässä vankilassa.

Yhtenä tiistaina kun hengitys höyrysi erityisen paljon ja tuuli viuhahti hameen alle rouva M pysähtyi vanhojen tavaroiden liikkeen ikkunan ääreen. Hän painoi kämmenensä lasiin, nenänsäkin ja tuijotti katonrajassa riippuvaa keltaista valoa luovaa lamppua. Hän seisoi näin muutaman minuutin, vartin, enemmänkin, heitti sitten noppaa ja jatkoi yhteismaan kautta kotiin.

Nenänjälkiä ei oltu ehditty edes puhdistaa ikkunasta kun hän tuli uudelleen. Hän alkoi käydä joka päivä. Liikkeen omistaja antoi hänen tulla ja olla, ei välittänyt puunata lasiaan välillä. Rouva M kävi tammikuun jokaisena jäljelläolevana päivänä. Painoi kämmenensä ja nenänsä ikkunaan ja antoi keltaisen valon mennä silmistään koko päähän, kaulaa myöten alas vatsaan, jokaiseen suolenmutkaan ja raajoihin, sieluun asti ja syvälle.

Helmikuu tuli yllättäen ja aiemmin kuin muina vuosina. Rouva M ei tarvinnt enää lamppuaan ja ikkuna pestiin.

10 kommenttia:

  1. Tykkään tuosta; nenänjälkiä ikkunassa:)

    Tykkään tuosta hauskasta kaupastakin. Sieltä ostin joskus muutamiakin juttuja. Kuljin töihin kaupan ohi päivittäin.

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa hyvältä tavalta viettää viheliäinen tammikuu!

    VastaaPoista
  3. Rouva M ilmoittautuu! Tämä on ihana, tunnistan itseni.. Suosikkikohta: "Painoi kämmenensä ja nenänsä ikkunaan ja antoi keltaisen valon mennä silmistään koko päähän, kaulaa myöten alas vatsaan, jokaiseen suolenmutkaan ja raajoihin, sieluun asti ja syvälle." :)

    VastaaPoista
  4. Hyvä, että lamppu oli siellä. Mitä, jos sitä ei olisikaan ollut....

    VastaaPoista
  5. Pidin tekstistä ja rouvan hoksaamasta yksinkertaisesta tavasta selvitä ohi ankean kuukauden. Mutta tosiaan oli siinä se riskikin, että lamppu olisi myyty jonain päivänä..

    Itselleni tammikuu on hyvä kuukausi. On vielä reilusti talvi, valo lisääntyy ja synnytin esikoiseni tammikuussa. Ehkä siksikin pidän siitä.

    VastaaPoista
  6. Kaunis kaunis kertomus sekä kuvat! Kiitos.
    Pariisin Margarita

    VastaaPoista
  7. Liivia; minusta on kiva kun en yhtään tunnista noita paikkoja mitä Tanjan kuvissa on!

    Maijja; kukin tavallaan. Rouva M löysi avun vahingossa.

    Maria; hei vaan rouva M;-)

    Linnea; tuota en tullut ajatelleeksi....

    maijanmaja; itse en mitenkään taivu tammikuun alle mutta joissakin asioissa olen huomannut kehittäneeni itselleni "sietokykyä kasvattavia tapoja" jostakin ikävästä selvitäkseni.

    Margarita; kiitos, Margarita itsellesi.

    VastaaPoista
  8. Voi kun ihana! Nenänjälkikin ikkunassa!
    Minulla on pienen lapsenlapsen kädenjälki ikkunassa, enkä raaski pyyhkiä sitä pois. Tästä syntyi päättely: se myyjä oli ehkä salaa ihastunut siihen rouvaan ja varjeli nenänjälkeä kallisarvoisena aarteenaan. Kun rouvaa ei sitten enää näkynyt, pesi ikkunan surusta mustuneena.

    VastaaPoista
  9. Pirkko; jälki siitä jää kun imee tarmoa lasin läpi.
    Meillä oli lasia päin lentäneen linnun kuva kauan ikkunassa. Oli vaikea sekin pyyhkiä.

    eilentänäänhuomenna; lasi mulle kans;-)

    VastaaPoista