28.3.2011




Junan ikkunapaikalla vaunussa numero kolme istuu mies nuhjuisessa popliinitakissaan. Matka on puolivälissä. Mies ottaa takkinsa taskusta pienen muovipussin, pussista rahkapurkin ja lusikan. Maustamatonta kevytrahkaa, yhtä aneemista kuin mies itse, pohjalla kuitenkin riettaanpunainen hillo. Hän laittaa herkkua lusikallisen kerrallaan suuhunsa mutta ei miten tahansa vaan niin, että kuopaisee jokaiseen lusikkaan hiukan hilloa ja laittaa sen kielen takaosaan, jonka on lukenut maistavan parhaiten makean.

Kun rahka on melkein lopussa, miehemme hidastaa tahtia ja nauttii viimeiset lusikalliset silmät ummessa. Hän kuopii kaiken rahkan purkin pohjalta, tunkee sitten koko naamansa pikku purkkiin niin hyvin kuin se nyt vaan käy ja nuolee loputkin, nuolee lusikan alta ja päältä, laittaa lusikan sille varattuun pieneen muovipussiin, tyhjän rahkapurkin toiseen pussiin. Siinä voi pesun jälkeen säilyttää nappeja tai nastoja joita ei raaski koskaan käyttää.

(Kati kirjoitti ensin tekstin, Vilijonkka kuvitti sen sitten.)

4 kommenttia:

  1. Ihanaa Vilijonkka, se hillo oli juuri tuon väristä;-)!

    VastaaPoista
  2. Violet, hyvä että onnistui, mietin oikein todella sitä sävyä, vain sinä keksit kuvailla sävyä riettaaksi! Valmishillot olivat liian ruskeita, joten murskasin tuoretta mansikkaa ja maistelin punaista ranskaksi.

    VastaaPoista
  3. Arvatkaas, alkoiko tekemään mieli mansikoita :)

    VastaaPoista
  4. Jaa että oikein riettaanpunainen. No totta on kyllä että ei munkaan itsetekemä hillo noin punaista ole.

    Mun miehelläni on nolo tapa joskus nuolla lusikkaansa liian tarmokkaasti. Pitää huomauttaa häntä siitä julkisilla paikoilla.

    VastaaPoista