14.5.2011





Perheelleen hän sanoi menevänsä vanhan ystävättären luokse yöksi. Hän kuljetti makuupussin salaa autoonsa silloin kun muut katsoivat elokuvaa keskittyneinä.

Samana iltana hän etsi rauhallisen ja turvalliseksi arvioimansa paikan puiston äärimmäisestä kolkasta, siitä mihin pieni järvi loppuu ja metsä alkaa. Hän laittoi makuualustan hiukan kostealle nurmelle ja aukaisi makuupussinsa. Hän sujahti sen sisään, soitti vielä ystävätterelle ja muistutti vielä olevansa siellä, katseli hetken tähtiä ja nukahti sitten.

Yöllä hän heräsi useita kertoja. Ei varsinaisesti kylmään, mutta kosteuteen. Ei pelkoon vaan pieneen epävarmuuden tunteeseen, jännitykseen jota oli viimeksi tuntenut partioleirillä vuosikymmeniä sitten. Hän pohti olisiko aamu sellainen kuin hän oli kuvitellut.

Kuudelta hän nousi lopullisesti. Hän istui patjallaan, joi pullosta vettä ja katseli päivän alkamista. Hän kuuli lintujen huudot, näki heijastukset vedestä ja laski kaikki vihreän eri sävyt. Kun hän oli päässyt viiteentoista hän soitti miehelleen ja kertoi olevansa onnellinen.

(Kuvan antoi Reeta, teksti laittoi Kati.)

7 kommenttia:

  1. Pidin.Kovasti.Ja niin kauniit kuvat.Lisänä.

    VastaaPoista
  2. Alan olla itse juuri tuossa pisteessä. Että kun sais yhden yön yksin. Tosin nukkuisin varmaan äärimmäisen huonosti ja heräisin yöllä tuttuun tasaiseen tahtiin..
    Harmittaa, ettei tarinan nainen, äiti voi tehdä tuota ilman salailua. Vai eikö haluakaan.

    VastaaPoista
  3. Maria: kiitos MAria.

    maijanmaja: kertomuksen naisella on eri syy yöpyä poissa kotoa ja nimenomaan ulkona veden äärellä.
    Hän haluaa yksinkertaisesti vain kokeilla millaista se olisi. Hän ei halua kertoa koska pelkää että aletaan huolehtia, huolestua ja estellä.

    VastaaPoista
  4. Tämä on ihana. Samaistun, vaikka ottaisinkin nyt mieheni mukaan jakamaan vihreän eri sävyt ja muun :)

    VastaaPoista
  5. sarana: kiitos. Kertomuksen naisen miestä olisi turha pyytää. Hänen arvionsa mukaan se olisi lapsellista ja sen verran kiellettyäkin (yöpyä nyt julkisella paikalla ilman erityislupaa...) ettei häntä kiinnosta.

    VastaaPoista
  6. Tuollainen aamu ja kokemus tekisi hyvää juuri nyt. Lempeä. Kiitos, Kati.

    VastaaPoista
  7. Kovin kaunis tarina, kiitos!
    Itselleni tuli mieleen muisto nuoruusvuosiltani. Olin kesän kielikurssilla Englannissa ja silloinen poikaystäväni (nykyinen mieheni!) ikävöi minua niin paljon, että osti viimeisillä kesätyörahoillaan lentolipun sinne. Majoitukseen hänellä ei sitten jäänytkään rahaa ja siksi hän yöpyi makuupussissa Cambridgen yliopiston isossa puistossa (itse asuin brittiperheessä, jonne oli ehdoton ei tuoda miesvierasta, vaikka öistä salakuljetusta huoneeseeni mietinkin). Puistossa nukkuminen on jäänyt ikimuistoiseksi kokemukseksi miehelleni.
    Pariisin Margarita

    VastaaPoista