8.10.2012

Sisko muuttaa. Minä en saa sanottua etten mene, niin että menen viikonlopuksi. Hän ei ole valmistautunut mitenkään. Hän ei ole pakannut muuttolaatikoita, hän ei ole edes hankkinut sellaisia. Hän ei ole karsinut vanhaa, hän ei ole siivonnut. Eteisessä on haisevia roskapusseja jonossa ja se lannistaa minut.

Emme ihan ymmärrä toisiamme. Olen tullut apuun mutta minun siskoni on tollo, en sitä muutenkaan osaa sanoa. Aikuinen joka ei osaa muuttaa on tollo. Istumme hänen olohuoneessaan pölyisissä nojatuoleissa ja kaikki voimani valuu pois kuin kusi punttiin. Kun olen samassa huoneessa siskoni kanssa käy aina niin. Olisi edes selkeästi hullu niin olisi helpompaa.

Yöllä kun sisko nukkuu kyljellään ja kylpytakki päällä tungen umpimähkäisesti hänen vaatteitaan Siwasta tuomiini banaanilaatikoihin. Päivällä kun sisko istuu pölyisessä nojatuolissaan minä kiipeän harjulle ja huudan raivoni olkalaukkuun ettei metsä mene pilalle. Istun kannolla ja syön pastillin, palaan bussilla omaan kaupunkiin.

Sisko muuttaa. Sisko yhä vaan muuttaa. Minä olin siellä myös mutta paljonko se auttoi.

 Kuvat Tanja, teksti Kati

4 kommenttia:

  1. Mahtavasti sanottu: "huudan raivoni olkalaukkuun ettei metsä mene pilalle" :)

    Anioni

    VastaaPoista
  2. Kiitos.
    Hienoja nyansseja lauseissa.

    VastaaPoista
  3. Tätä olisin lukenut mielelläni lisää! Hienoja, pieniä oivalluksia teksti täynnä.

    VastaaPoista
  4. Noita siskoja piisaa. Aina eivät muuta, mutta pitelevät otteessaan.

    Meidän yläkerrassamme asui kerran ihan tarinasi siskokin. (Ei sentään omani). Muuttoauto oli jo pihassa, ovikellomme soi, ja naapuri kysyi onko meillä tyhjiä pahvilaatikoita -"Kun pitäis varmaan ruveta jo pakkaamaan".

    VastaaPoista