20.11.2010


Kirjoitan sinulle koska en pääse milloinkaan puhelimeen niin ettei aina olisi liikaa korvia ympärillä. Toivon että saat tämän kun ei koskaan tiedä jos johonkin juuttuu.

Olen tehnyt paljon hiljaista ajatustyötä, toivon etten aivan turhaan. Ehdotan että teemme näin: Ensi viikon lauantaina nouset kello kahdentoista lauttaan ja tulet tänne. Osallistut klo 13 alkavalle kierrokselle. Se maksaa hiukan mutta vain hiukan. On tärkeää että osallistut nimenomaan kierrokselle jolla esitellään myös pieni kappeli ja sen maalaukset sillä se kestää kauemmin kuin se lyhyempi.

Tee näin: kulje ensin mukana, jossakin siellä joukon hännillä. Se tulee olemaan helppoa, ryhmät ovat aina suuria, etenkin viikonloppuisin. Sitten kun kierros on edennyt yläpihalle ja teille kerrotaan luostarin päivärytmistä on aika livahtaa. Vetäydy puiden varjoon, kukaan ei huomaa, takaan sen. Olen siellä, minä odotan ja meillä on hyvinkin tunti aikaa. Sitten vien sinut pieneen kappeliin jonne kierros päättyy ja liityt taas joukkoon.

Minulla on kuva meistä patjani alla. Katson sitä nytkin kun kirjoitan. Se on se kuva missä sinulla on uusi, hihaton leninki. Muistat sen varmasti. Yksi on varma: minä en sitä koskaan unohda, kuten en sinuakaan. Odotan ja laitan kaiken toivoni siihen että tulisit.

19 kommenttia:

  1. ihanaa luettavaa ja katseltavaa.,iloinen olen teistä! Nata

    VastaaPoista
  2. Ihana yllätys!
    Iloitsen kovasti tästä myös!

    VastaaPoista
  3. Ihanan kutkuttava tarina. Ja mitä sitten? Onneksi on oma mielikuvitus, joka voi jatkaa näitä pieniä tarinoita ;-) Onnea jatkoon Violet ja Tanja. Te olette ihania!

    S-S

    VastaaPoista
  4. Nata: kiitos! ME olemme iloisia hyvästä, innostuneesta vastaanotosta. Se kannustaa jatkamaan jos mikä!

    Liivia: aa, tervetuloa matkalta! Dublettia seuraamaan sitten vaan.

    Saksi-Sadie: haluan kirjoitta useinmiten nimenomaan niin että jää tilaa ajatella. Kuvitella ja tÄydentää.
    Saas nähdä mitä Tanja tykkää, ei ole nähnyt juttua vielä.

    VastaaPoista
  5. Onnea uudelle blogille. Todella hieno idea!

    VastaaPoista
  6. mizyéna: kiitos! Olen iloinen että tästâ tuli totta.

    Katja: Arvasin;-) Tykkään antaa tietojen sijaan aukkoja joiden reunoilla roikkuu vain hitusen tietoa koossa pitämään.

    VastaaPoista
  7. Hykerryttävä stoori & kuvat, kerrassaan. Tulipa kiva mieli. Toivottavasti saivat, saavat tuntinsa ;)

    VastaaPoista
  8. Mua nyt rupesi vaivaamaan tää salainen suhde.. Tosi rakastuneita ovat, jos tuntikin riittää, on suhteen arvoista. Toisaalta juuri se ehkä on heidän juttunsa juju. Eivät olisi pitkäänkään kimpassa, jos voisivat avoimesti olla pari.? Nimittäin tuo kutkuttavan kihelmöivä rakastumisen tunne on ihan huumetta.
    Kuvien vihreä on täydellinen vihreän sävy

    VastaaPoista
  9. Haluan tämän kaiken kirjaksi!!
    Kiitos .Teille molemmille.

    VastaaPoista
  10. Odotan kuin jatko romaania tätä blogia....että on taas kauniit kuvat ja värit niissä ja mikä tarina! Mikä romanttinen tarina! Kuinkahan se mahtaa jatkua.....tosin sellainen tarina on myös kiva kun tarina ei lopukaan vaan lukija jää itse arvuuttelemaan kuinka sitten mahtaa jatkua.....
    Teillä sitten yhteistyö toimii!
    -Anne

    VastaaPoista
  11. Iik! En kestä jos Hän ei tullut kierrrokselle...

    VastaaPoista
  12. Minäkin pidän aukoista tarinoissa!

    VastaaPoista
  13. Savu; minua alkoi itseänikin jo huolettaa että mitä jos nainen myöhästyy lautalta, mitä ellei onnistukaan livahtamaan turistiryhmästä....

    maijanmaja; mies on tehnyt valintansa kahden välillä. Vaikka hän on "vapaaehtoisesti vankina", niin sanotusti, ei valinta vetäytyä tästä maailmasta ole ollut hänelle helppo. Oli tuo nainen, oli kaikki se muu. Silti hän valitsi noin.
    Samaa mieltä Tanjan vihreistä!

    Maria; kiitos sanoistasi, Maria! Sellainen olisikin ihana.

    Anne; toivon nimenomaan että erilaiset jatkot alkavat elää lukijoiden päässä.
    Yhteistyö toimii ja tuntuu mukavalta.

    Nina; kiitos sinulle!

    Linnea; kuten tossa Savullekin kirjoitin, mua alkoi itseänikin jo ihan huolettaa että mitäs jos halusi tulla mutta jokin meni pieleen.Silloin mies luulee ettei nainen edes halunnut!

    Tanja; tulet saamaan reikäisiä tarinoita;-)

    VastaaPoista
  14. MInä taas olin ihan pöhköpään luottavainen, ja aattelin, että nainen menee tietenkin hyvissä ajoin lautalle, ettei vaan missaa tuntia ja ettei edes emmi ehdotusta.

    Minusta tuossa kortissa on hullun hyvä tunnelma. Berliinistä toin pari vuotta sitten.

    VastaaPoista
  15. Kyllä hän varmasti meneekin mutta kun on kaikkia ongelmakohtia; saako hän ikinä kirjettä (miehen on vaikea lähettää, posti nuuskitaan) jne.
    Musta olisi kiva tietää mistä muuten noi kuvat oikeasti ovat?
    Ja että "valokuvakin" on vain kortti..? Tämä on todella mielenkiintoista ja osoitus taas siitä että näkee mitä haluaa ja kaikki näkevät hiukan toisin.

    VastaaPoista
  16. Nyt ehdin näiden muidenkin tarinoiden ääreen. Pidän kovasti, ihanasti omalle ajattelulle ja eri vaihtoehdoille tilaa!!

    VastaaPoista
  17. Tämä oli ihana. Taitavasti kirjoitettu ja upeat kuvat. Tämä on nyt päässäni pienoiselokuva myös, sillä kuvittelin heidät sinne. Ja kyllä se mies tuli, olen varma siitä.

    VastaaPoista