24.11.2010


Olen alkanut vähitellen irtaantua ruumiistani. Enimmäkseen olen kyllä tässä, rajojeni sisällä, mutta sitten tulee hetkiä, nyt jo melkein päivittäin jolloin kuljen puolitoista metriä kaiken yllä. Äänet kaikkoavat, kuuluvat kuin vuosien takaa, jalkani eivät kosketa mihinkään, minulla ei ole jalkoja. Voin liikkua mihin vain, ajattelen Egyptiä ja Sinuhea ja pian istun Waltarin seurassa kovaa teetä juomassa ja taas on vuosi 1925.

Lääkärini kysyy voinnistani. Katson parhaimmaksi puhua vain ummetuksesta, korvien soimisesta ja sellaisesta. Tiedän ettei ole paljon aikaa, hänkin tietää, mutta kaikki se aika on minun eikä kuulu muille.

Sitten eräänä aamuna on ensilumi maassa ja taivas sininen. Loistava lentosää. Jätän vähä vähältä kaiken sikseen, etäännyn, päästän irti ja kaikki sujuu helposti. Taivas on sininen kuten lapsena oli aina, loistava lentosää, todellakin. Minua odotetaan ja olen yli puolenvälin tulossa jo.

34 kommenttia:

  1. Voiko aina parantua vaan? Ja nyt en puhu sairaudesta vaan tekstistä. Niin no, tää tais olla kuudes... mutta jos tätä rataa jatkat, niin meillä on jo jouluun mennessä odotettavissa suunnilleen Nobel-kamaa. Tykkäsin siis ihan hirmuna!

    VastaaPoista
  2. Kiitos näistä teille, nämä ovat oikeasti aika elämyksiä.

    Kun joku asia on mielenpäällä siihen tuntuu törmäävän kaikkialla... Tästä tuli hyvällä tavalla itku.

    VastaaPoista
  3. Tuo on tosi totta, mitä sanot noista mielenpäällä olevista ja sellaisiin asioihin törmäämisestä sitten joka nurkalla. Joskus se tuntuu ihan maagiselta. Toivottavasti itkusi oli hyvä, sillä sellaistakin se voi olla.

    VastaaPoista
  4. Tanja; kiitos, Tanja. Kiitos. En osaa muuta sanoa.
    Paitsi että olen aika yllättynyt siitä miten helppo on alkaa kirjoittaa kun katsoo kuviasi.

    Pilvitarha: Tuo on minustakin totta tuo mielenpäällä oleminen. Näin viime yönä unen missä lensin. Kun katsoin aamulla kuvat oli asia sillä selvä. Mistä muut osaset tulivat, en tiedä. Alitajunta on syvä kaivo.

    VastaaPoista
  5. Oi,kaunista! Rauhallisen surullinen teksti. Olette kyllä taitavia molemmat,näitä on ihanaa lukea. Kiitos!

    VastaaPoista
  6. Koukuttavan blogin olette polokasseet pystyyn! Ihana tulla aina uusille jutuille & kuville tänne! Kehitin muuten tannoin unessani lentotekniikkaani: vauhtia otetaan kuten keinussa, jalat ees taas, ees taas. Hyvin lähtee, kokeilkaapa! Yllättävän vähän keinui ylävartalo ja yllättävän nopeasti jäi maanpinta taakse.

    VastaaPoista
  7. Niina, näitä on myös ihana tehdä!

    Savu, haa, mainiota jos olemme onnistuneet jo koukuttamaan! Minäkin olen kehittänyt lentotekniikan unessa. Mulla se tapahtuu niin, että lähden juoksemaan ja vähitellen alan keskittyä ponnistamaan aina vaan pinkeämmin maasta, ja askeleista tulee vähä vähältä korkeampia, jossain vaiheessa huomaan olevani kokonaan ilmassa. Ne unet ovat ihan mahtavia!

    Alitajunta on kyllä mahtava kaivo!

    VastaaPoista
  8. Mulle tulee nyt tästä jutusta mieleen yksi tuttava, joka kertoi muutama vuosi sitten levitoimiskokemuksestaan. Siinä kuuntelin ja nyökkäilin, vaikka oikeasti nauratti ja epäilytti.. Sinä iltana oli pöytäseurueemme juomana vain viiniä, mutta luulen vahvemmilla aineilla olleen osuutta asiaan kyseisen lentohetken aikana.. ; )
    Hykerryttävä teksti, viehättävä alakuvan kattaussommitelma ja kyllä mullekin Waltarin seura kelpais.

    VastaaPoista
  9. Nämä on niin helmiä. Teksti ja kuvat. Kuvat ja teksti. Ihan parasta! Keep up the good work :)

    VastaaPoista
  10. Huikea oivallus, että aika on vain hänen omaansa. Niin pitäisi ajatella veikkei lentelyä vielä harrastakaan. Tunnen muutaman, jotka ovat irtautuneet ruumiistaan, mutta päättäneet kuitenkin palata, onneksi. Ovat aika täysillä eläjiä muuten.

    VastaaPoista
  11. Hyvä itku oli :) Nyt olen tämän käynyt lukemassa jo aika monta kertaa, on niin ihanan kevyt ja luonteva lento.

    VastaaPoista
  12. Tämä on niin....olen ihan sanaton.....joka aamu ei tiedä mitä täältä löytyy ja aina jotain ihan muuta kuin eilen!
    Kummallista mutta ennenkuin luin tämän ajatukseni harhaili ajassa 5 vuotta taaksepäin....silloin äitini "lensi pois" ennen aikojaan kamppailtuaan elämän ja kuoleman kanssa pari vaikeaa vuotta......
    Oikein hyvä tämän aamun esitys teiltä...vaikuttava ja koskettava ja kaunis....
    -Anne

    VastaaPoista
  13. Oi, miten nautinkaan taas! Jotain Daniil Harmisia näissä on, mutta parempana. :) Minä näin kerran unta, että lääkäri määräsi tabuja johonkin vaivaan ja sanoi sitten, että ne aiheuttavat sivuoireena tietyn ikäisissä miehissä leijumista. Voi, miten onnellinen olin aamulla, kun heräsin! Terveisiä just muuttaneelta uneksijalta!

    VastaaPoista
  14. Mulla tuli itku!!!! Se on jotain! Kiiitos! Kiitos!

    VastaaPoista
  15. Really wonderful blog! Bravo to both of you!

    Maria

    VastaaPoista
  16. maijanmaja: En tiedä miksi tuo eka kuva vei minut ensinnäkin Egyptiin, miksi se vei minut Sinuheen, mikä vei minut Waltariin, joka taas vei kaksikymmentÄluvulle minkÄ seurauksena tuli kertojaksi hyvin vanha henkilö.

    Reeta: omasta puolestani suurkiitos!
    JAtkamme kyllä. En taida osata olla ilman.

    Vilijonkka: Minä ajattelen että jos on halu lentää (vaikkapa sairauteen tai kipuun uupuneena) niin se pitÄisi sallia. Että omasta ajastaan, siitä koska se loppuu pitÄisi saada päättää.

    Pilvitarha: saanko muuten kysyä (sinula ja kaikilta): onko tÄmän kirjoituksen "minä" mielestäsi mies vai nainen...vai ajatteleeko sitä edes?

    Anne: juu, oma tavoitteeni on ainakin panna ihan juuri sitä mitä ensimmÄisenä tulee mieleen, ei miettien mahtaako tarina "sopia" edellisten seuraan tms.
    Kummallinen (toivottavasti hyvä) tuo sattuma. Ehkä kaikki asiat ovat jotenkin "koko ajan päässä" mutta tulevat verhon takaa kun hiukan raottaa?

    VuorovettÄ: kuka on Daniil Harmis(noinko se on?)?
    Juuri muuttanut....tulen blogiin vastavierailulle.

    VastaaPoista
  17. Tässä oli mies. Ekassakin oli mies, mikä hämmensi minua hetken. Nyt osaan jo lukea ajattelematta. :)

    Dubletti on kyllä hyvää kamaa jokapäiväiseen käyttöön! Kiitos!

    VastaaPoista
  18. Violet, minulle tuli tunne että "minä" on mies, vaikken asiaa kyllä tietoisesti miettinytkään.

    Olen ajatellut paljon juuri tuota itse päättämistä, lapsuusmuistojen ja erään vasta kuulemani tarinan takia. Viime sunnuntaina täällä poltettiin kynttilöitä "itsemurhien uhreille" - jäin miettimään tuota uhri-sanaa, että aika kakspiippuinen juttu kuitenkin. Kun on niin kovin väsynyt että päättää lähteä... ulkopuolelta on oikeastaan outoa edes yrittää asiaa miettiä, mutta se voi olla vapauttava asia. Toivon että se on.

    Tämä tarina osui juuri sopivalle aamulle kun oma ajatusprosessi alkoi olla jo rauhoittunut, melkein kuin pisteeksi.

    VastaaPoista
  19. eve: ihan piruuttani kyselin. On mielenkiintoista kuulla. EnsimÄisen minän ajattelin naiseksi. Nyt kun luen tarina "miehenä" se on ihan yhtä mahdollinen.
    Tämän tarinan minän ajattelin mieheksi kuten sinäkin.

    VastaaPoista
  20. Pilvitarha: kuten Evellekin kirjoitin, tämän tarinan minä oli mies.
    Olen iloinen jos pystyimme tarjoamaan tuon pisteen.

    VastaaPoista
  21. Kirjoituskömmähdys: Daniil Harms, siis. :) Hänellä on paljon mainioita tekstejä.

    VastaaPoista
  22. Mä luin nyt tän ja ekan naisina. Tarina tavallaan muuttuu, oli tosi hauska huomata. Mun mielestä molemmat käy tähänkin!

    Kun ajattelin tämän naisena, niin pystyin kuvittelemaan äitini kertojaksi.

    Koskas näistä joku muuttuu kirjaksi? Dubletin huono puoli on se, että vähän jopa ärsyynnyn, kun tekisi mieli kuulla lisää. Paljon lisää. Vähän kuin antaisi pikkulusikallisen jotain taivaallisen hyvää ruokaa. (Joo, myönnän... olen ahne ja malttamaton.)

    VastaaPoista
  23. Minä näin tekstissä isoäitini, joka kuoli jokunen kuukausi sitten. Hänkin päätti, että puhukaa te valkotakkiset mitä haluatte - loppuaika on yksin minun. Ja niin olikin.

    Kiitos!

    VastaaPoista
  24. Odotan tätä hetkeä kuin lapsi.Että kotihommat alta pois kuppi hyvää teetä viereen ja sitten teidän tarina.Kiitos.Taas kerran.

    VastaaPoista
  25. Minä ajattelen, että tuo minä on nainen. Tämä tarina on mielestäni jotenkin tosi valoisa ja kokemus siinä on vapauttava, aineeton, vailla sanoja ja käsitteitä. Jotenkin lohduttavan iloinen.

    VastaaPoista
  26. Tämä juttujen sukupuolijakaumahan onkin jännä homma. Itse ajattelin tämän jutun minän naisena, sellaisen about 60.v vakavasti sairastuneen naisen äänen kuulin.

    Liina, kommenttisi kosketti minua.

    VastaaPoista
  27. Senkin uhalla että pidätte omituisena niin voin kertoa että olen pari kertaa ollut varma että olen jossain mielessä irtaantunut. En sillä tavalla että olisin halunnut lähteä pois kokonaan, jos ymmärrätte, mutta että jostain ylhäältä päin olen omaa touhuani katsellut. Sellaista mielen irtaantumista ruumiista (enkä ole missään mielessä hengellinen tyyppi).

    VastaaPoista
  28. Minä en ihan hevillä pidä omituisena yhtään mitään (paitsi tarkoituksellista huonoa käytöstä). Minusta ihmistä pitää uskoa, kun hän jotain kertoo. Minulla on joskus ollut niin kova kipu, että on tullut melkein sellainen irtaantumisen tunne. Vaikea tila selostettavaksi.

    VastaaPoista
  29. Ihan huikea teksti! Kuvajärjestys tuki tarinaa ruumiista irtautumista. Kaikki se aika on minun, eikä kuulu muille, vau!

    VastaaPoista
  30. eve: minä tykkään itse kaikista eniten kirjoittaa lyhyitä tai HYVIN lyhyitä tarinoita. Suurin osa on sellaisia etteivÄt ne minusta edes kestäisi "venyttämistä", laajentamista.
    Mutta tiedän mitä tarkoitat, kiitos siitä!

    Merja: ehdottomasti uskon eikä ole mitään syytä pitää omituisena. Väitän vastaan vain asioissa jotka voin todistaa toisiksi - tätä en missâän nimessä.

    Mei: kiitos Mei.

    VastaaPoista
  31. Minä pidin kertojaa vanhana naisena. En tiedä miksi. Mutta mieskin sopii hyvin:)
    Nämä tarinat saavat minunkin sormeni syyhyämään..ensimmäistä kertaa moneen vuoteen tekee mieli kirjoittaa jotain. Ja jotain lyhyttä nimemomaan. (tämä kuulostaa nyt ihan siltä,että kirjoittelisin jotain pidempiäkin tekstejä joskus mutta ei sentään:))

    VastaaPoista
  32. Tämä oli hieno. Minulla oli mielessä se italialainen ohjaaja.

    VastaaPoista
  33. Niina; oi kirjoita! Anna mennä. Kirjoita.

    Kirjailijatar; samoin - siis nyt kun se asia tapahtui. Tätä kirjoittaessani ei tietysti voinut vielä tullakaan;-)

    VastaaPoista