Sain valmiiksi luentoni aiheesta "Tiedon määrän kasvun korrelointi henkilön tuntemaan tuskaan". Printtasin kaiken, jätin paperit työhuoneen pöydälle ja lähdin ulos. Tupakat jätin kotiin, se on loppu nyt.

Olisin halunnut kävellä rauhassa, käydä mielessäni läpi luentoani ja valmistautua huomiseen henkisesti mutta mitä tapahtuu: parin korttelin päässä kävelen päin Hietasta. Jätkä jumalauta ja niin edelleen. Pitää hartioistani kiinni ja katsoo ylhäältä alas, alhaalta ylös. Rento isku selkään ja baariin siitä. Hietaselle ei sanota kuin tottakai, sir!

Ja niin me mentiin ja ensimmäisen tunnin ajattelin vain seuraavan päivän luentoa, sitten hiukan vähemmän ja baarin sulkiessa en enää ollenkaan. Sain karistettua Hietasen taksiinsa ja kävelin kotiin rannan kautta. Merituuli ei selventänyt päätä saati puhdistanut sielua. Kotona join kannullisen vihreää teetä ja laitoin kolme herätyskelloa soimaan kuudeksi.