3.2.2011


Vuosi sitten keväällä sanoin yksin sängyssäni hiljaa: minä haluan kaiken. Joku kuuli sen ja antoi sinut.

Kun olin saanut kaiken aloin asetella lisätoiveita.  Makasimme vierekkäin sängyssäni ja sanoin ääneen: minä olen tällainen, ei voi mitään mutta jos sinä olisit sellainen kuin sanon meidän olisi paljon parempi yhdessä. Et sanonut mitään eikä sinusta tullut sellaista.

Sitten kun minulla ei enää ollut mitään sanoin lääkärille: en jaksa tällaista. Haluan onnellisen elämän! Hän sanoi ettei se ainakaan täältä löydy, menkää kotiinne ja etsikää tarkasti.

Olen etsinyt kaikkialta mutten löydä kuin vihjeitä. Kukaan ei tunnu ottavan vastuuta minun elämästäni. Minne voin valittaa? Saako tästä kaikesta edes Kela-korvausta?

9 kommenttia:

  1. Jotenkin "ymmärrettävä" tyyppi, tiedän tuollaisen tapaisia. Oireilevia.
    Hyvä!

    VastaaPoista
  2. Saako tästä kaikesta edes Kela-korvausta! Voi mahtavuutta!!! Ootte kyllä parhaita!

    VastaaPoista
  3. Voi onnellisuuden vaikeutta :)
    Minäkin tahtoisin Kela-korvausta vaikka siitä hyvästä että joudun melkein aina siivoamaan kissojen vessan kun mies on liian herkkä yökkimään. Eihän tällaista kestä.

    VastaaPoista
  4. maijja; mieluusti tyyppi myös sanoo; tuli tehtyä, tuli mentyä ja jatkuvasti "tarttuu mukaan" tavaroita ja asioita sieltä täältä.

    Nina; kiitos parhausjulistuksesta!

    Pilvitarha; voi kuule se kaikki mistä minäkin tarvin korvauksen;-)...Kuka on tämän kaiken takana, kuka vastaa, kysyn vaan!

    VastaaPoista
  5. Tässä on taas kiteytettynä niin paljon ja monta tasoa. Tykkään kun teet tälläistä "pöyhimistä",
    rivienvälilukutaitoa on mukava reenailla :) Mielikuvitusta ruokkivaa ja vireyttävää :)

    VastaaPoista
  6. Että on taas mainio juttu ja kuvat....osaattekin!
    -Anne

    VastaaPoista
  7. Ei paljon passaisi hihitellä, traagistahan tuo. Hihittelen silti.

    VastaaPoista
  8. Vaatimus onnen takuusta, nykypäivän kotkotuksia! Eiköhän vain jatketa porskuttamista, sillä hyvä.

    Kela-korvaus, olikin jo unohtanut sellaisen ihmeellisyyden olemassolon. Oikea lopetus tälle pakinalle.

    VastaaPoista
  9. Sarana; kiitos. Yksi syy miksi halusin aloittaa tämän blogin oli se että haluaisin oppia paremmin kirjoittamaan tekstejä jotka eivät osoita suoraan tai jopa alleviivaa. Toivon että kehityn sillä saralla.

    Anne; kiitos!

    Pirkko; olisko se sitten sitä tragikoomista?

    Vilijonkka; niin se on. Nykypäivän kotkotuksia. Kylläpä sanoit hyvin. "Vaatimus onnen takuusta".

    VastaaPoista